Sähköä kirkollisissa kokouksissa
Kun eduskunta keväällä 2020 oli säätänyt valmiuslain käyttöönotosta, myös evankelisluterilaisen kirkon kokoukset voitiin toteuttaa sähköisesti. Valmiuslain käyttö purettiin kuitenkin touko – kesäkuussa 2020.
Kevään jälkeenkin useat kunnat – tautitilanteen vakavuudesta tai muista käytännön syistä johtuen – sovelsivat kokouskäytännöissään kuntalain suomaa mahdollisuutta sähköiseen kokouksen ja sähköisen päätöksentekoon. Samoin osakeyhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset ja muut yhteisöt voivat poikkeuslain turvin jatkaa sähköisiä käytäntöjään, jos esimerkiksi koronatilanne sitä vaatii ja yhteisöillä siihen yhteistä tahtoa on.
Mutta evankelisluterilaisen kirkon seurakunnissa tämä ei käy. Kirkkoneuvostoille tai -valtuustoille sähköiset kokousmenetelmät eivät valmiuslain purkamisen jälkeen enää ole mahdollisia. Näiden kokoukset on järjestettävä perinteiseen tapaan, paikan päälle kokoontuen. Näin, vaikka koronatilanne ainakin alueellisesti saattaa hyvinkin puoltaa kevään sähköisten käytäntöjen soveltamista.
Miten tässä näin pääsi käymään?
Vastaus löytyy kirkkolaista ja sen säätämisjärjestyksen kankeudesta, ehkä hiukan kirkolliskokouksen verkkaisesta kokoustahdistakin. Kirkkolain muutoksista päättää eduskunta. Muutosesitykset eduskunnalle menevät kirkolliskokouksen kautta. Eduskunta voi ainoastaan hyväksyä tai hylätä kirkolliskokouksen sille tekemät lainsäädäntöehdotukset, ei muuttaa niitä. Kirkkolakia koskevat esitykset kirkolliskokoukselle valmistelee kirkkohallituksen täysistunto. Kirkkolaki sisältää hyvin seikkaperäisiä säännöksiä vaikkapa kirkon tunnustuksesta, kirkkomaan luovuttamisesta ja kirkollisista kunniamerkeistä. Lisää yksityiskohtaisia määräyksiä löytyy kirkkojärjestyksestä, jonka säätäminen on kuitenkin yksin kirkon hallussa.
Kirkolliskokous ehti jo kertaalleen käsitellä ja hyväksyä kirkkolain ja kirkkojärjestyksen kokonaisuudistuksen ja siinä yhteydessä myös esityksen siitä, että kirkossa siirryttäisiin nykypäivään sähköisten kokoontumismahdollisuuksien osalta. Kokonaisuudistus törmäsi keväällä eduskunnassa sekä perustuslaki- että hallintovaliokuntaan. Perustuslakivaliokunta totesi, että jo vuonna 1993 silloinen perustuslakivaliokunta oli nostanut esiin sen ongelmallisuuden, mikä sisältyy edellä kuvattuun kirkkolain mutkikkaaseen käsittelyjärjestykseen. Valiokunnan mukaan vähäisiä muutoksia on tehty, mutta tarvittavaa selvitystä siitä, mitä eduskunta säätää ja mikä on kirkon oma asia, ei ole tehty. Hallintovaliokunta päätyi samoilla perusteluilla palauttamaan kokonaisuudistuksen takaisin valmisteluun. Valiokunnan perustelut löytyvät täältä.
(http://domus.evl.fi/ktwebbin/ktproxy2.dll?doctype=3&docid=1172139&version=1).
Kokonaisuudistus on taas kuluvalla viikolla kirkolliskokouksen asialistalla. Kirkkolain ja -järjestyksen keskinäistä roolia on nyt säädetty niin, että merkittävä osa pykälistä on siirretty kirkkojärjestykseen. Lisäksi jotkin tietyt yksityiskohdat, joihin perustuslakivaliokunta puuttui, on korjattu. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan kaipaamaa ”valtiosääntöisten seikkojen” selvittämistä ei ole tehty.
Keskustelu kirkon oikeudesta itsenäiseen päätöksentekoon ei aina näytä loogiselta. Kun piispainkokous arvioi KHO:n päätöstä 2020:97, se totesi, että ” kirkolla on uskonnollisena yhdyskuntana sisäinen autonomia”. Sen sijaan kirkkolain säätämisjärjestyksen ja sisällön osalta tämä autonomia, joka edellä kuvatuin tavoin näyttäytyy aika kummallisena, on kuin kuuma peruna – siihen ei haluttaisi koskea. Syitä on varmaan monia. Kirkon ja valtion keskinäinen asema on tyystin erilainen kuin vuonna 1869, jolloin kirkkolaki alunperin säädettiin. Se on ehkä vaikea myöntää.
Eriävä mielipide, joka lokakuussa jätettiin lakipaketin kirkolliskokoukselle valmistelleessa kirkkohallituksen täysistunnossa, kuitenkin kertoo, että aivan hyminällä ei uuden valmistelun mukaisiakaan lakiehdotuksia läpi saada. Sähköä voisi siis olla ilmassa kirkolliskokouksessakin. Meneekö yhä varsin teknisluontoisin muutoksin oikaistu ja vailla enempiä valtiosääntöisiä tai perustuslaillisia pohdintoja oleva esitys sitten eduskunnassakaan läpi, se jää nähtäväksi.
Ai niin, ne sähköiset kokoukset. Moderni sähköinen kokousmenettely on sisällytetty kirkkolain kokonaisuudistukseen. Siitä on kuitenkin tämän lisäksi oma erillinenkin esitys kuluvan viikon kirkolliskokouksen päätettäväksi. Kyseistä asiaa siis esitetään kirkolliskokouksen päätettäväksi tavallaan kahteen eri kertaan. Tähän tuplavarmistukseen sisältynee sellainen skeptinen ajatus, että jos kokonaisuudistus ei mene läpi kirkolliskokouksessa tai eduskunnassa, kirkkoneuvostot ja ehkä jopa valtuustotkin pääsevät tarpeen tulleen kokoustamaan Teamsissä tai Zoomissa. Se on edistystä.