Voiko kirkossa olla korruptiota?

Kysymys voi olla häkellyttävä – tai sitten ei. Mistä on kysymys, kun puhumme korruptiosta? Korruptiontorjunta.fi -sivustolla oleva määrittely on selkeä ja ymmärrettävä: ”Korruptio on vaikutusvallan väärinkäyttöä edun tavoittelemiseksi. Väärinkäyttö voi olla lainvastaista tai muuten epäeettistä toimintaa.”

 

Transparency Internationalin korruptiovertailuissa Suomi on pärjännyt. Pärjännyt siis sikäli, että korruption esiintyvyys on ollut vähäistä suhteessa globaaliin tasoon. Valitettavasti Suomen suunta on kuitenkin ollut huono ja korruption esiintyvyys maassamme on lisääntynyt.

 

Poliisiammattikorkeakoulun vuoden 2020 Poliisibarometrissa esitellään ko. tutkimukseen sisältyneiden korruptiokysymysten tuloksia. Kyselyssä tutkittiin kansalaisten havaintoja ja mielipiteitä korruption esiintymisestä. Barometrissä esitetyt kysymykset kuvasivat korruption esiintymistä hallinnon eri tasoilla, kansalaisten havaitsemaa korruptiota sekä korruptioon viittaavaa toimintaa eräillä erityisalueilla kuten julkiset hankinnat, suosinta, epävirallinen päätöksenteko, hyvä veli -verkostot ja urheiluun liittyvä korruptio. Kaikki muut paitsi urheiluun liittyvä korruptio voinevat liittyä myös vallankäyttöön kirkossa.

 

Vajaa viidennes kyselyn vastaajista oli havainnut korruptiota työssään tai vapaa-ajallaan. Vakavimmat ongelmat sisältyivät epäviralliseen päätöksentekoon hyvä veli -verkostoissa, vaali- ja puoluerahoituksen käyttämiseen yksityisen edun tavoitteluun, korruptioon maankäytössä ja rakennusalalla sekä sukulaisten ja ystävien suosintaan virkavalinnoissa. Vastaajista 46 % oli sitä mieltä, että korruptiota ilmenee kunnallis- ja paikallistason toimielimissä.

 

Seurakunnissa käytetään valtaa puitteissa ja rakenteissa, jotka ovat paljolti yhteneväiset kunnallisen hallinnon kanssa. Sopimuksia solmitaan, hankintoja tehdään, työ- ja virkasuhteisiin rekrytoidaan väkeä, hankkeita suunnitellaan ja edistetään. Seurakunta- ja kunnallishallinnossa vallan käyttäjätkin voivat olla samoja henkilöitä. Julkista valtaa käytetään myös tuomiokapituleissa ja kirkon keskushallinnossa. Kunnissa ja kuntaliitossa kysymys korruptiosta on tunnistettu ja kuntaliiton ohjeistuksissa ja koulutuksissa on vahvasti panostettu käytäntöihin ja toimintamalleihin, joilla korruptio voidaan tunnistaa ja sen esiintymismahdollisuuksia vähentää.

 

Martti Lutherin kritiikki katolisen kirkon oppia ja vallankäyttöä kohtaan johtui merkittävältä osin katolisen kirkon korruptoituneista vallankäytön muodoista, joita vastaan Luther nousi. Protestanttisen kirkon historiassa korruption torjunnalla oli siis suuri merkitys. Olemme kaukana Lutherin ajoista, mutta korruption perusongelma ei maailmasta ole kadonnut. Jos valtaa käytetään organisaatiossa ja yhteisöissä, joissa tosiasiallisten toimijoiden määrä on pieni ja erilaiset, epävirallisetkin riippuvuussuhteet yleisiä, korruption ja nimenomaan rakenteisiin piiloutuvan korruption vaara on suuri.

 

Yksi toimivimmista välineistä korruption torjuntaan on tehokas julkisuus: julkisuusperiaatteen vieminen kaikkeen toimintaan ja sen sisällyttäminen sekä hallintoa koskevaan normistoon että kaikkiin toimintaa ohjaaviin käytänteisiin. Julkisuuslaki sinänsä koskee julkisyhteisön toimintaa, ja yksittäistapauksissa turvaa lakisääteisen oikeuden tiedon saantiin. Pelkkä muodollinen viittaus julkisuuslakiin ei vielä riitä, vaan lähtökohtana tulisi olla julkisyhteisön velvollisuus systemaattisesti tiedottaa hallinnostaan, päätöksistään, hankkeistaan ja palveluistaan. Kuntalaki tähän nimenomaisesti velvoittaakin, mutta vielä vaiheessa oleva kirkkolakiuudistus pitäytyy yhä pelkissä viittauksissa hallinto- ja julkisuuslakiin.

 

Systemaattinen korruption kitkentä vaatii osaamista ja resurssejakin. Julkisyhteisön asema nyky-yhteiskunnassa kuitenkin edellyttää, että kysymystä ei ohiteta.