Mikä on riittävä avustus perusopetuslain 32 §:n 1 momentin mukaiseen maksuttomaan kuljetukseen?
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa arvioitiin perusopetuslain 32 §:n 1 momentin mukaista avustusta. Avustus maksetaan maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona oppilaan kuljettamisen tai saattamisen kustannusten korvaamiseksi. Kyse oli siitä, onko avustus riittävä, kun huoltajalle maksetaan avustus vain niistä kodin ja esiopetuspaikan välisistä yhdensuuntaisista matkoista, jolloin oppilas on kyydissä. Kustannusta ei maksettu niistä matkoista, jolloin huoltaja aamulla palaa kotiin esiopetuspaikasta ja esiopetuksen päättymisen jälkeen menee hakemaan oppilaan kotiin.
Päätösselostuksen mukaan oppilaan huoltaja palasi kotiin vietyään oppilaan esiopetukseen ja vastaavasti lähti kodista hakeakseen oppilaan esiopetuksesta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että myös niitä kustannuksia, jotka aiheutuivat kodin ja esiopetuspaikan välisistä matkoista, joilla oppilas ei ollut kyydissä, oli pidettävä hänen kuljettamisestaan aiheutuvina välttämättöminä ja välittöminä menoina. Kunnan maksamaa kuljetusavustusta ei siten ollut pidettävä perusopetuslain 32 §:n 1 momentin mukaisena riittävänä avustuksena. Hallinto-oikeuden ja kunnan sivistysjohtajan päätökset kumottiin ja asia palautettiin sivistysjohtajalle uudelleen käsiteltäväksi.